Urheiluseuroilla rooli vain juhlapuheissa?

Liikunta – tai pikemminkin liikkumattomuus – on noussut viimeisen vuoden aikana vahvasti yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Jopa niin vahvasti, että liikkuminen näkyy myös aiempaa vahvemmin työnsä pian aloittavan uuden hallituksen uunituoreessa hallitusohjelmassa. Hallitus on asettanut tavoitteekseen kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Tämän toteutumiseksi laaditaan liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollinen ohjelma. Olympiakomitea kommentoi hallitusohjelmaa tiedotteessaan, toteamalla, että hallitusohjelmassa toteutuu liikunta- ja urheiluyhteisön esille nostamia tavoitteita kattavasti. Itseäni jäi kuitenkin mietityttämään, että jäikö seuratoiminta myös hallitusohjelmassa liikkumisen ja huippu-urheilun jalkoihin.

Suomi liikkeelle

Hallitusohjelma sisältää kolmen sivun kuvauksen Suomi liikkeelle -ohjelmasta. Ohjelman tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Tavoite on hyvä ja tärkeä. Myös näkemys siitä, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää monipuolisia toimenpiteitä yhteiskunnan eri sektoreilla on nähdäkseni oikea.

Ohjelmaan on luvassa 20 miljoonan euron vuosittainen rahoitus hallituskauden ajan.

Hallitusohjelmassa Suomi liikkeelle-ohjelmaa avataan kuudentoista toimenpiteen avulla. Toimenpiteissä korostuu vahvasti päiväkotien ja erityisesti koulujen merkitys liikunnallisen elämäntavan luomisessa. Yli kolmasosa toimenpiteistä tähtää liikkumisen lisäämiseen osaamista, toimintatapoja tai liikkumisen edellytyksiä kehittämällä eri koulutustasoilla.

Lisäksi toimenpiteitä on tarkoitus kohdistaa hyvinvointialuille, neuvoloihin, puolustusvoimiin, työantajiin, kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen, luonnon virkistyskäyttöön sekä liikunta-alan yrittäjien toimintaedellytyksiin.

Monen toimenpiteen toteuttaminen näyttäisi jäävän kuntatasolle. Toivottavaa onkin, että hallitus kannustamisen lisäksi osoittaa kunnille myös rahoitusta esimerkiksi päiväkotien ja koulujen pihojen kehittämiseksi monipuolisiksi lähiliikuntapaikoiksi.

Yksi taho loistaa toimenpidekirjauksissa kuitenkin vain poissaolollaan. Urheiluseuroille ei ole tunnistettu roolia Suomen liikkeelle saamisessa. Urheiluseuroja koskettavaksi kirjaukseksi on tulkittavissa toimenpide koulupäivän jälkeisen liikunnan harrastamisen erilaisia toteutustapojen, kuten harrastesetelin, kokeilemisesta. Mutta tässäkään kirjauksessa ei sanota, että tätä toimenpidettä olisi tarkoitus kehittää ja kokeilla juuri seuratoiminnan tarpeet ja mahdollisuudet huomioiden.

Hallitusohjelmassa toki todetaan, että urheiluseurojen asiantuntemusta hyödynnetään Suomi liikkeelle -ohjelman toimenpiteiden valmistelussa. Kun hallitusohjelmassakin ääneen sanottu realiteetti on kuitenkin se, että ”hallitusohjelman kirjauksia ja muita toimenpiteitä toteutetaan vaalikauden kehyksen mahdollistamissa rajoissa”, niin realismi lienee, että uusien avausten ja toimenpiteiden sijaan ohjelmaan kirjattujakin toimenpiteitäkin joudutaan poispriorisoimaan.

Toivottavasti Suomi liikkeelle -ohjelma saavuttaa tavoitteensa ja saa suomalaiset liikkeelle. Suomalaisten urheiluseurojen toimintaedellytyksiä se ei kuitenkaan näyttäisi juurikaan parantavan.

Huippu-urheilu näkyy hallitusohjelmassa

Suomi liikkeelle -ohjelman lisäksi myös huippu-urheilu on huomioitu hallitusohjelmassa. Urheilijoiden näkökulmasta yksi merkittävin ja myös erittäin kannatettava kirjaus on lupaus korjata urheilijoiden sosiaali-, työttömyys- ja eläketurvan puutteita.

Hallitus lupaa myös parantaa urheilijoiden edellytyksiä edetä ammattimaisesti maailman huipulle. Tätä on ilmeisesti tarkoitus tehdä erityisesti edistämällä urheilijoiden kaksoisuraa, vahvistamalla urheiluyläkoulujen, toisen asteen urheiluoppilaitosten ja huippu-urheilijamyönteisten korkeakoulujen asemaa sekä vakiinnuttamalla ammatillisten urheiluoppilaitosten rahoitus. Tältä osin nuorten huippu-urheilijapolkuun viime vuosina vahvasti kuulunut urheiluakatemiatoiminta näyttäisi saavan entistäkin vahvemman aseman suomalaisessa urheilujärjestelmässä.

Hallitus näyttää myös uskovan huippu-urheilun esikuvavaikutuksen liikuntaa lisäävään vaikutukseen tutkimustuloksia enemmän. Tästä indikoivat kirjaukset huippu-urheilijoista innostavina esikuvina ja tavoite  kasvattaa entisestään Suomen rooliaan kansainvälisenä liikunta- ja urheilutapahtumien järjestäjänä.

Hallitusohjelman pari mielenkiintoista huippu-urheiluun vaikuttavaa yksityiskohtaa löytyy kuitenkin liikuntapolitiikan ulkopuolelta. Hallitus suunnittelee nostavansa mm. liikuntapalveluiden ALV-kantaa nykyisestä 10 %:sta 14 prosenttiin. Huippu-urheilun näkökulmasta tällä on merkitystä mm. urheilutapahtumien lippujen hintoihin. Nähtäväksi jää joutuuko maksumieheksi urheilutapahtumien järjestäjät vai kuluttajat. ALV-kannan nousun merkittävyyttä jokainen voi arvioida 30 euron pääsylipun esimerkin kautta. Tällä hetkellä verottaja ottaa jokaisesta lipusta 2,73 € siivun. Jatkossa järjestävälle taholle jää vajaa euro vähemmän, verottajan kassan kasvaessa 3,69 €/lippu.

Toinen mielenkiintoinen asia on Salon Seudun Sanomien urheilutoimittajan ja valtakunnan teräväkynäisimpiin urheilujournalisteihin lukeutuvan Juha Tuunan huomio Twitterissä. Tuuna ennakoi oleskeluluvan tulorajan noston 1600 euroon tietävän mielenkiintoisia aikoja suomalaisissa palloiluseuroissa. Tuunan arvion mukaan jo nykyinen 1331 euron tuloraja on edellyttänyt useiden kymmenien pelaajien osalta tavalla tai toisella kikkailua, että tulot on saatu vaadittuun rajaan. Nähtäväksi jää onko muutoksella vaikutusta pienipalkkaisten ulkomaalaispelaajien määrään ja/tai seurojen talouteen kotimaisissa palloilusarjoissa.

Mutta missä ovat urheiluseurat?

Hallitusohjelman liikuntapoliittisessa osassa todetaan, että vapaaehtois- ja talkootyö on liikunnan harrastamisen kivijalka. Urheiluseurojen todetaan vahvistavan yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja liikunnalla olevan tärkeä rooli myös osana maahanmuuttajien kotoutumista.

Luulen kuulleeni tämän juhlapuheen ennenkin.

Juhlapuheiden lisäksi hallitus ilmoittaa turvaavansa liikunnan vapaaehtoistyön varmistaen, ettei tarpeeton byrokratia ole este seurojen ja järjestöjen toiminnalle tai tapahtumien järjestämiselle. Itse en ole ihan varma onko  tarpeeton byrokratia vähenevän vapaaehtoistyön juurisyy.

Hallitusohjelman nuorisopoliittisessa osassa todetaan, että hallitus turvaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Lasten ja nuorten harrastamisen kokonaisuutta luvataan kehittää yhteistyössä harrastustoimijoiden kanssa. Lisäksi luvataan selvittää harrastus- ja kerhotoiminnan rakenteiden sekä rahoituksen kokonaiskuva ja huolehtia siitä, että Harrastamisen Suomen malli täydentää olemassa olevaa harrastuskenttää.

Harrastamisen Suomen mallin tähänastinen kehittäminen ei mielestäni kuitenkaan varsinaisesti lupaa, että edellä mainittua tehtäisiin juuri urheiluseurojen tarpeet ja mahdollisuudet huomioiden.

Sen sijaan lupausta siitä, että hallitus lisää harrastesetelin käyttöä kunnissa lasten ja nuorten mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien laajentamiseksi voinee pitää urheiluseurojen osalta positiivisena asiana. Toivottavasti näistä erilaisista kokeiluista tehdään aikanaan kattavat vaikutusarviot ja parhaat käytännöt vakiinnutetaan lupausten mukaisesti pysyviksi tuki- ja toimintamalleiksi.

Liikuntapoliittisessa keskustelussa on viime aikoina puhuttu paljon ja huolestuneeseen sävyyn harrastamisen kustannuksista. Tätä vasten hallituksen suunnittelemaa liikuntapalveluiden ALV-prosentin nostoa voi pitää yllättävänä. Arvonlisäveron korotuksella kun luulisi kaupunkilaisjärjellä ajateltuna olevan harrastamisen kustannuksia nostava vaikutus. Se nostanee ainakin liikuntapaikkojen vuokria ja sitä kautta myös junioriurheiluseurojen kustannuksia. Lisäksi sillä on luonnollisesti vaikutusta ainakin alennetun verokannan piirissä olleisiin ohjatun liikunnan palveluihin.

Onkin vähän yllättävää, ettei Olympiakomitea kommentoinut lausunnossaan lainkaan liikuntapalveluiden ALV-kannan nostoa. 

Hallitusohjelma sisältää myös suunnitelman alentaa Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamien valtionavustusten määrä. Vaiheittain tapahtunut valtionapujen alentaminen alkaisi ensi vuoden 10 M€ vähennyksestä ja päätyisi peräti 125 M€ vuosittaiseen leikkaukseen vuonna 2027. Hallitusohjelmassa ei linjata miten tämä leikkaus jakaantuisi koulutuksen, kulttuurin, tieteen, liikunnan ja nuorisotyön kesken.

Urheiluseurojen saamat valtionavut ovat sen verran pieniä, että en osaa olla seurojen näkökulmasta huolissani tulevista valtionapuleikkauksista. On varmaa, että liikunta saa osansa tulevista leikkauksista, mutta uskoisin niiden kohdistuvan ensisijaisesti asiasta huolensa jo esittäneeseen Olympiakomiteaan, lajiliittoihin sekä erityisesti omaa paikkaansa nykyisessä urheilu- ja liikuntakentässä etsivien Työväen Urheiluliiton ja Liikunnan aluejärjestöjen kaltaisiin toimijoihin.

Mikä on ”oman” ministerin vaikutus?

Hallitusohjelman lisäksi hallitusneuvottelujen mielenkiintoinen uutinen oli, että tulevasta hallituksesta löytyy erillinen liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri. Tämän voi tulkita tarkoittavan liikunnan ja urheilun merkityksen korostumista.

Toisaalta on hyvä huomata. että kyseinen ministeri on oman ministeriönsä ”kolmosministeri” ja hänellä on selvästi koko valtioneuvoston kevein salkku. Mielenkiintoista on sekin, että kyseinen salkku ei mennyt urheilupuolueena profiloituneelle ja esimerkiksi Olympiakomitean johdon miehittäneelle Kokoomukselle, vaan siitä tuli hallituksen pienpuolueiden kesken hallituskautta kantajaansa vaihtuva salkku.

Nähtäväksi jää, että tuleeko tulevasta liikunta- ja urheiluministeristä hallituksen sisällä vaikutusvaltainen vallankäyttäjä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa näkyvä mielipidevaikuttaja vai jääkö hänen rooliksi allokoida oman toimialansa noin 250 miljoonan vuosittaista budjettia sekä toimia aktiivisena avauspuhujana erilaisissa liikuntaseminaareissa ja suosittuna juhlapuhujana urheilujärjestöjen ja -seurojen juhlissa.  

Mielenkiintoista on myös seurata, että mikä ministeriö lopulta hallinnoi poikkihallinnollista Suomi Liikkeelle -ohjelmaa ja kuka ministeri johtaa sen toimeenpanoa ja seurantaa varten perustettavaa ministerityöryhmää. Hallitusohjelmassa Suomi Liikkeelle -ohjelman menolisäys on laitettu sosiaali- ja terveyspalveluiden alle otsikolla Liikunta ja terveys.

Teot ratkaisevat

Hallitusohjelma on nyt kirjoitettu. On erittäin positiivista, että hallitusohjelmassa on tunnistettu ja tunnustettu liikkumattomuuden haaste. Tältä osin hallitusohjelmaan voi suhtautua varovaisen toiveikkaasti. Myös huippu-urheilun näkökulmasta hallitusohjelma olisi voinut olla paljon huonompikin. Sen sijaan liikunta- ja urheilutoiminnan kivijalka seuratoiminta jää hallitusohjelmassa ilman ansaitsemaansa huomiota. Tämä ei toki vielä tarkoita, etteikö tuleva hallitus voisi tehdä myös seuratoiminnan toimintaedellytyksiä ja elinvoimaisuutta parantavaa politiikkaa. Hallitusohjelma ei sitä kuitenkaan lupaa.

Mutta kuten aina – lopulta teot ratkaisevat.

Vahva ja välittävä Suomi - Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 16.6.2023