Lopettavatko lapset ja nuoret liikuntaharrastuksen korkeiden kustannusten takia?

Suomalaisessa urheilu- ja liikuntakeskustelussa ovat viime aikoina korostuneet liikkumattomuus, harrastusten kustannukset sekä junioritoiminnan liika kilpailullisuus. Kaksi jälkimmäistä on monessa puheenvuorossa koettu olevan keskeisiä syitä ensimmäiseen. Yleinen totuus tuntuu olevan, että liikuntaharrastusten korkeiksi karanneet kustannukset ovat merkittävä syy siihen, että lapset ja nuoret lopettavat harrastuksen.

Yksi tuoreimmista ulostuloista asian tiimoilta oli Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarisen haastattelu Helsingin Sanomissa (30.5.2023). Pakarinen toteaa haastattelussaan ”Nähdään hälyttäviä asioita, kun lapset ja nuoret eivät liiku. Moni lapsi on pudonnut harrastuksista kalliiden kustannusten takia. Siksi valtion pitäisi tukea entistä enemmän seuratyötä.”

Onko harrastusten korkeat kustannukset niin yleinen ja merkittävä syy harrastusten lopettamiselle kuin käytävässä keskustelussa annetaan ymmärtää? Mitä asiasta kertovat lasten ja nuorten harrastamisesta tehdyt tuoreet tutkimukset?

LIITU: Kyllästyminen lajiin ja innostavuuden puute lopettamisen syinä

Maaliskuussa 2023 julkaistiin Lastenja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus, joka on kansallinen 7–15-vuotiaiden liikkumista ja liikuntakäyttäytymistä laajasti kartoittava seurantatutkimus.

LIITU-tutkimuksessa kartoitetaan mm. lasten ja nuorten osallistumista urheiluseuratoimintaan. Tutkimuksen mukaan urheiluseuratoimintaan osallistuu 58 prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ja nuorista. Yleisintä seuratoimintaan osallistuminen oli 11-vuotiaiden joukossa (69 %) ja suhteellisesti vähäisintä 15-vuotiailla (42 %).

LIITU-tutkimus selvitti myös urheiluseuraharrastuksen lopettamisen syitä.  Urheiluseuraharrastuksen oli tutkimuksen mukaan lopettanut noin joka neljäs lapsi tai nuori (28 %). Yhdeksänvuotiailla tärkein syy harrastuksen lopettamiselle oli kyllästyminen lajiin. Tämä oli tärkein syy lopettamiselle peräti 44 prosentilla seuraharrastuksen lopettaneilla. Kyllästymisen jälkeen yleisimmät syyt lopettamiselle olivat halu harrastaa jotain muuta urheilulajia (17 %) ja ryhmän/joukkueen toiminnan loppuminen (14 %). Tutkijat olivat ilmeisesti tehneet oletuksen, että harrastuksen korkea hinta ei nouse vielä 9-vuotiaiden osalta tärkeimmäksi lopettamisen syyksi, sillä sitä ei tarjottu kuuden vaihtoehtona olleen lopettamissyyn joukossa.

11–15-vuotiailta urheiluseuratoiminnan lopettaneilta pyydettiin LIITU-tutkimuksessa valitsemaan korkeintaan kolme tärkeintä syytä, miksi he päättivät lopettaa liikuntaharrastuksen urheiluseurassa. Urheiluseuraharrastuksen lopettamisen kolme tärkeintä syytä 11–15-vuotiailla olivat se, ettei harrastaminen ollut tarpeeksi innostavaa, oli kyllästynyt lajiin tai ei viihtynyt joukkueessa tai harjoitusryhmässä. Tältä osin tulokset olivat yhteneväiset aiempien vuosien tutkimuksiin. Kahdeksantoista tarjotun syyn joukossa toisena vaihtoehtona listassa ollut ”Harrastus oli liian kallis” ei noussut 11–15-vuotialla kolmen yleisimmän lopettamissyyn joukkoon.

Vapaa-aikatutkimus: harrastus vei liikaa aikaa tai kaveritkin lopettavat

Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus käsittelee 7–29 -vuotiaiden vapaa-aikaa painottuen mediaan, harrastamiseen ja liikuntaan. Tutkimuksessa selvitettiin mm. mieluisinta, eniten aikaa vievää ja lopetettua harrastamista. Tutkimusraportti julkaistiin toukokuun lopulla.

Tutkimuksessa kysyttiin kaikilta ohjatun harrastamisen lopettamisesta kertoneilta lapsilta ja nuorilta sekä alle 15-vuotiaiden haastateltujen vanhemmilta valmiiden vastausvaihtoehtojen merkittävyyttä harrastuksen lopettamisessa.

7–14 -vuotiaiden vanhemmilta kysyttäessä yleisimmät hyvin merkittävät syyt ohjatun harrastuksen lopettamiselle olivat kavereiden lopettaminen (12 %), harrastus vei liikaa aikaa (11 %) sekä harrastustoiminnan loppuminen (10 %). Kun tarkastelua laajennetaan myös jonkin verran merkittäviin syihin, niin lopettamisen syinä korostuivat, että harrastus vei liikaa aikaa (31 %) , se oli liian tavoitteellista (29 %) ja se, että kaveritkin lopettivat harrastamisen (24 %).

Lähde: Vaihteleva vapaa-aika: Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2022

7–14 -vuotiaiden ohjatun harrastuksen lopettaneiden lasten vanhemmista kuusi prosenttia vastasi harrastuksen liian kalleuden olleen hyvin merkittävä syy lopettamiselle. Jonkin verran merkittäväksi syyksi kalleuden mainitsi yhdeksän prosenttia lopettaneiden lasten vanhemmista. 85 prosentilla lopettaneista harrastuksen kalleudella ei ollut merkitystä lopettamiseen.  

7–14-vuotiailta itseltään mieluisan ohjatun harrastuksen lopettamisen syitä kysyttiin avokysymyksellä. Heitä pyydettiin luettelemaan kaikki mieleen tulevat lopettamiseen vaikuttaneet syyt. Monissa vastauksissa tuotiin esiin kyllästyminen, kiinnostuksen tai motivaation väheneminen taikka tylsistyminen. Tutkijat luokittelivat 29 prosenttia vastauksista kuuluvaksi tähän luokkaan. Vain kaksi prosenttia lopettaneista lapsista tunnisti harrastuksen liian kalleuden syyksi lopettamiselle.

15–29-vuotiaiden osalta ohjatun harrastuksen lopettamisen syynä korostuu se, että harrastus vie liikaa aikaa. Se on hyvin merkittävä syy lopettamiselle 19 prosentille vastannaista ja jonkin verran vaikuttava syy peräti 35 prosentille vastanneista. Muut hyvin merkittävät syyt lopettamiselle vaihtuvat ikäryhmittäin. 15–19-vuotialla korostuu aikaa vievyyden lisäksi kavereiden lopettaminen ja harrastuksen liika tavoitteellisuus. 20–24-vuotialla aikaa vietyyden rinnalla korostuvat terveydelliset syyt sekä muutto toiselle paikkakunnalle ja se, että harrastuspaikka on kaukana tai sinne liikkuminen on hankalaa. Näistä kaksi viimeistä syytä korostuvat vielä enemmän 25–29-vuotiaiden kohdalla.

Lähde: Vaihteleva vapaa-aika: Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2022

Tutkimusraportissa korostetaan kavereiden harrastuksesta pois jättäytymisen vaikutusta lasten ja nuorten omaan lopettamispäätökseen. Suurimmillaan tämän vaikutus on 15–19-vuotiaiden kohdalla. Useammin kavereiden merkityksestä raportoivat ne, jotka olivat lopettaneet jonkin joukkueurheiluharrastuksen. Peräti puolet joukkueurheiluharrastuksen lopettaneesta piti tätä merkittävänä syynä. Toisin sanoen kaverisuhteet ovat etenkin joukkueurheilussa merkittävä motiivi harrastamiselle ja sen jatkumiselle.

Viisi prosenttia mieluisan harrastuksen lopettaneista 15–19-vuotiaista vastasi, harrastuksen liian kalleuden olleen hyvin merkittävä syy lopettamiselle. 15–29-vuotiasta harrastuksen kalleus oli merkittävä syy yhdeksälle prosentille ja jonkin verran merkittävä syy 15 prosentille mieluisan harrastuksen lopettaneista. Tältä osin harrastuksen hinta nousee merkittävämmäksi syyksi lopettamiselle iän lisääntyessä ja nuorten itsenäistyessä.

Yleisemmin harrastuksen kalleus nousi lopettamisen syyksi niillä, joiden harrastus lukeutuu liikunta tai urheilu -luokkaan. Tässä luokassa harrastuksen kalleus oli hyvin merkittävä syy 14 prosentille ja jonkin verran merkittävä syy 19 prosentille lopettaneista. Liikunta- ja urheilu -luokkaa kuuluvista harrastuksista etenkin ratsastuksen koettiin olevan kustannuksiltaan korkea. Ratsastusharrastuksen lopettaneista puolet koki sen kustannukset hyvin merkittäväksi syyksi lopettamisessa, ja jonkin verran merkittävänä sitä piti viidesosa.

Harrastuksen kalleus ei nouse yhtä merkittäväksi syyksi joukkueurheiluharrastuksen lopettaneiden osalta. Heistä vain kolme prosenttia piti harrastuksen kalleutta merkittävänä syynä ja 11 prosenttia jonkin verran merkittävänä syynä lopettamiselle.

Vertailun vuoksi todettakoon, että ohjatun kulttuuri-/taideharrastuksen lopettaneista 7 % piti kalleutta hyvin merkittävänä ja 15 prosenttia jonkin verran merkittävänä syynä lopettamiselle. 

Lopettaako moni lapsi ja nuori harrastuksen kalleuden takia?

Tuoreet tutkimustulokset eivät tue usein esitettyä väitettä, että moni lapsi on pudonnut harrastuksista kalliiden kustannusten takia. Harrastusten kalleus on pääasiallinen (tärkein, hyvin merkittävä) syy ohjatun harrastuksen lopettamiselle vain melko pienelle osalle (noin viidelle prosentille) mieluisan harrastuksen lopettaneista 7–19-vuotiaista lapsista ja nuorista. Vaikka osuus ei ole iso, niin yksilötasolla jokainen harrastuksen kalleuden takia tapahtunut mieluisan harrastuksen lopettaminen on luonnollisesti erittäin ikävä asia.

Tutkimustulosten perusteella harrastusten kalleudella on kuitenkin useammalle lopettamista pohtivalle jonkinlainen merkitys lopettamispäätöksen synnyssä. Viidelletoista prosentille lopettaneista 7–14-vuotiasta kalleudella oli vähintään jonkinlainen merkitys lopettamiselle. Vastaavasti 15–29-vuotiasta joukkueurheilun lopettaneista noin 14 prosentille harrastuksen kalleus nousi vähintään jonkinlaiseen merkitykseen lopettamisessa. Sen sijaan muiden liikunta- ja urheiluharrastusten osalta tämä osuus nousee peräti kolmannekseen. Tämä tutkimustulos ei vastaa viimeaikaista julkista keskustelua, jossa joukkuelajit on nostettu vahvasti tikunnokkaan harrastusten kustannuskeskusteluissa.  

Petri Paju toteaa Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen harrastamisen kustannuksia käsittelevässä artikkelissaan: ” Kaikkia harrastuksia ei ole hinnoiteltu perheiden ulottumattomiin, mutta jotkin harrastukset ovat todella kalliita ja siten liian hintavia osalle perheistä. Joidenkin harrastusten hinnat puolestaan ovat liian korkeita lähes kaikille”. Puro korostaakin, että liikunta voi olla joko edullista tai kallista. Hän toteaa, että liikkuminen itsessään ei niinkään maksa, mutta kilpailu lisää usein kustannuksia paljonkin.

Mielestäni tänä keväänä julkaistuista tutkimuksista voidaan vetää johtopäätös, että harrastusten kustannukset eivät ole ainakaan toistaiseksi aiheuttaneet monen lapsen ja nuoren ohjatun harrastuksen loppumista. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa peräti 70 prosenttia joukkueurheilun tai liikunnan/urheilun mieluisammaksi harrastuksekseen ilmoittanut oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä harrastukseensa kohdistuvan väitteen ”se on edullista” kanssa. Tämän vastapainona on kuitenkin olemassa joukko lapsia ja nuoria, joille harrastuksen kustannukset ovat olleet omalta osaltaan edistämässä harrastuksen lopettamispäätöksen syntymistä.

Harrastamisen kustannuksista tulee keskustella ja sen syitä ja vaikutuksia tutkia

Vaikka tutkimustulokset kertovatkin, että harrastusten kustannukset eivät ole ainakaan vielä nousseet merkittäväksi drop out -ilmiötä kasvattavaksi tai ohjatun harrastamisen aloittamista rajoittavaksi tekijäksi, niin se ei tarkoita, että huoli ja keskustelu liikuntaharrastusten kustannuksista olisi turhaa.

Seuratoimintaan on perinteisesti liitetty ajatus paitsi sen kasvattavasta myös eriarvoisuutta vähentävästä vaikutuksesta. Mikäli pidämme tärkeänä, että urheilulla ja liikunnalla on jatkossakin eriarvoisuutta vähentävä, eikä sitä mahdollisesti jopa lisäävä vaikutus, niin harrastusten kustannuksiin on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota. Tätä tukee myös Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa tehty havainto siitä, että ulkomaalaistaustaiset raportoivat suomalaistaustaisia selvästi useammin harrastusten kalleudesta ja, että maahan muuttaneille harrastusten hinta on jo nyt korostetusti este osallistua harrastuksiin.

Petri Paju toteaa artikkelissaan, eri tutkimustuloksiin viitaten ja harrastajien perheiden tulotietoihin  perustuen, että seuratoiminta on keskiluokkaistunut jo melko pitkälle. 

Olen itse ajatellut, että harrastusten kustannusten nousu aiheuttaa seuratoiminnan keskiluokkaistumista ja jatkossa mahdollisesti jopa yhä useamman lajin muuttumisen vain varakkaiden perheiden lajiksi. Voisiko syy-seuraussuhde olla kuitenkin toisin päin?

Onko liikuntaharrastusten kustannusten (mahdollinen) nousu itseasiassa seurausta siitä, että lasten ja nuorten seuratoimintaan osallistuvien hyvin toimeentulevien perheiden odotukset, toiveet ja vaatimukset edellyttävät seuroja ja muita palveluntarjoajia reagoimaan tavalla, josta seuraa kustannusten nousu? Onko harrastusten kustannusten hinnat suoraa seurausta toimintaan osallistuvien perheiden suuren enemmistön tarpeisiin vastaamisesta?

Niin tai näin – keskustelu harrastusten kustannuksista on tärkeää. Toivottavasti tätä keskustelua käydään kuitenkin enemmän tietopohjaisesti ja vähemmän mielikuvien perusteella. Ja toivottavasti tutkijayhteisö tarjoaa meille tästä aiheesta jatkossa yhä enemmän relevanttia tutkimustietoa ja dataa.