Johtaako koripallon pelaajapolku kansainvälisille ammattilaiskentille - osa 1: Sudenpolku

Koripallon miesten MM-karsintojen marraskuun karsintaikkuna sai kotisohvien asiantuntijat kommentoimaan sosiaalisessa mediassa suomalaisen koripallon pelaajakehityksen nykytilaa värikkäin sanakääntein. Ruotsille koettu tappio kertoi eräiden arvioiden mukaan siitä, että nykyinen maajoukkueemme on tasoltaan huonoin pitkään aikaan ja pelaajatuotantomme on jossain vaiheessa tökännyt pahasti. Muutama välipäivä ja voitto Kroatiasta muutti kuitenkin äänensävyjä ja koripallomme tulevaisuus näytti toisten asiantuntijoiden mukaan taas todella kirkkaalta. Tuntui, että tunne ja tulos vei keskustelua. Yritän kolmiosaisessa blogisarjassa tarkastella suomalaisen mieskoripallon pelaajakehityksen tilannetta suurimpien tunneryöppyjen laannuttua ja vähän taustoittavaa dataa pyöriteltyäni.

Koripallon pelaajakehityksen onnistumista voidaan arvioida monin kriteerein. Henkilökohtaisesti pidän yhtenä keskeisenä onnistumisen mittarina lajin pelaajamäärän kasvua ja lopettamisasteen pienentymistä. Yhtälailla koripallon pelaajakehitys voi ottaa sulkia hattuunsa, kun entiset tai nykyiset koripalloilijat menestyvät yhteiskunnan eri sektoreilla - osin koripallosaleissa saatujen oppien siivittämänä. Tässä blogisarjassa pelaajakehityksen onnistumista ja tilaa tarkastellaan kuitenkin huippu-urheilun näkökulmasta. Tältäkin osin vain rajatusti. Väliin tai ainakin toiseen yhteyteen jätetään Susijengin menestyksen ruotiminen sekä Korisliigaan liittyvien kehitystrendien arviointi. Näissä blogeissa keskitytään siihen kuinka hyvin koripallon pelaajakehitys onnistuu tuottamaan pelaajia kansainvälisille ammattilaiskentille. Onhan tämä Helsinki Basketball Academyn julkilausuttu tavoite, kuten myös yksi nuorten maajoukkueohjelman keskeisistä tavoitteista.    

Tässä blogisarjan avaavassa kirjoituksessa tarkastelen asiaa nuorten maajoukkueohjelman eli ns. sudenpolun kautta. Sarjan toisessa osassa tarkastelun kohteena on HBA ja kolmannessa osassa tutkaillaan puolestaan kuinka hyvin NCAA-koripallo tukee pelaajiamme kohti kansainvälisiä ammattilaiskenttiä.

Sudenpolun kehityksestä

Suomalaisen koripallon pelaajakehityksen peruskallio on – myös huippukoripallon näkökulmasta – noin 90 juniorikoripalloseuraa ympäri Suomea. Koripalloliiton osalta huippupelaajakehityksen kulmakivet ovat nuorten maajoukkueohjelma Sudenpolku sekä Helsinki Basketball Academy. Nyt tarkastellaan näistä ensimmäistä.

Nykyisin sudenpolkuna tunnettu nuorten maajoukkueohjelma syntyi vaiheittain. Sudet ilmestyivät maajoukkuepaitoihin ja susiohjelma esiteltiin jo 2000-luvun alkupuolella, mutta varsinaisena Sudenpolun lähtölaukauksena voidaan kaiketi pitää kesää 2007, jolloin toimittiin ensimmäistä kertaa täysimääräisesti Henrik Dettmannin ja Ari Tammivaaran johtaman ohjelman mukaisesti. Tuolloin nuorin maajoukkueikäluokka (U16) oli 1991-syntyneet. Samana syksynä pidettiin ensimmäinen uuden järjestelmän mukainen All Stars-leiri, jossa vanhimpana ikäluokkana oli 1994-syntyneet. Kyseinen ikäluokka on siten ensimmäinen ikäluokka, joka on kulkenut koko maajoukkueuransa sudenpolkua.

Sudenpolkua on kehitetty koko ajan. Vuonna 2009 otettiin täysimittaisesti käyttöön ”Meidän tapa”, kun miesten ja junioreiden maajoukkueet alkoivat hyökätä ja puolustaa samojen periaatteiden mukaisesti.

Koripalloliiton ja Kisakallion Urheiluopiston yhteisen koripallon osaamiskeskuksen Assist Centerin johtajana toimiva Jyri Lohikoski pitää eräänlaisen Sudenpolku 2.0:n ensimmäisenä ikäluokkana 1997-syntyneitä. Heillä oli ensimmäisenä mm. monivaiheiset All Stars-leirit, kattava U15-ohjelma sekä U16-vuoden jälkeen mahdollisuus hakea HBA:han. 1997-syntyneiden osalta nykyisenkaltainen Sudenpolku onkin ollut valmis kuljettavaksi. 

Koripalloliitto ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen myöskään tämän jälkeen. Päivitetty U16-maajoukkueohjelma aloitettiin 2005-syntyneiden osalta. Keskeisiä uudistuksia ovat mm. 100 päivän valmistautuminen U16-kisoihin, sisältäen mm. neljä yläkoulumaajoukkueleiriä 9. luokan aikana, urheiluyläkoulujen valmennukseen panostamisen sekä All Stars -leirityksen uudistamisen. Luonnollisesti ja valitettavasti korona-aika on hankaloittanut tämän uudistetun Sudenpolku 3.0 täysimääräistä käyttöönottoa peruuttaen mm. nuorten EM-kilpailut kahdelta viime kesältä.

"Osa-aikasudet"

Tarkasteltaessa kuinka hyvin sudenpolku johtaa ulkomaan ammattilaiskentille otetaan ensin tarkasteluun ikäluokat, jotka ovat pelanneet vähintään kauden, mutta eivät koko maajoukkuepolkuaan uudistetussa maajoukkueohjelmassa. Tällöin tarkasteluun tukevat 1987-1993 -syntyneet.

Kyseisten ikäluokkien osalta voidaan tehdä jo melko hyviä johtopäätöksiä ammattilaisurista. Onhan osa pelaajista (mm. Gerald Lee Jr ja Matti Nuutinen) jo päättäneet koripallouransa. Toisaalta osa pelaajista (Ilari Seppälä, Daniel Dolénc) pelaa parhaillaan vasta toista tai kolmatta kauttansa ulkomailla ja ovat siten mahdollisesti vielä ulkomaan ammattilaisuransa alkutaipaleella.

1987-1993 -syntyneitä tarkasteltaessa voidaan todeta, että keskimäärin kaksi pelaajaa ikäluokkaa kohden on käynyt kokeilemassa siipiensä kantavuutta ulkomaan ammattilaiskentillä. Vähintään kolmen kauden ammattilaisuran on puolestaan pelannut pelaaja per ikäluokka.

KUVA 1. ULKOMAILLA AMMATTILAISENA PELANNEIDEN LUKUMÄÄRÄ IKÄLUOKITTAIN: 1987-1993

Ammattilaisurien tasoa on jossain määrin vaikea mitata ja verrata, mutta tarkastelun alla olevista seitsemästä ikäluokasta kiistatta koripallomaailman kansainväliseen kärkeen itsensä on onnistunut pelaamaan kaksi pelaaja: 13 kautta Euroopan huippusarjoissa pelannut Petteri Koponen sekä parhaillaan 12. ammattilaiskauttansa ja kahdeksannetta kauttansa Espanjan pääsarjassa pelaava Sasu Salin. Molempien tie Euroopan huipulle on kulkenut Malmin Super-Koriksesta ja Malmin Palloiluhallilta Espoon Hongan ja valmentajavelho Mihailo Pavićevićin ”akatemian” kautta ammattilaiskentille jo 19-20 -vuotiaana.

MaSu-kaksikon lisäksi suomalaisittain komean ammattilaisuran pelasivat yhdeksänä kautena ulkomaan ammattilaiskentillä esiintynyt Gerald Lee Jr sekä kahdeksan ulkomaankauden Roope Ahonen. Myös Carl Lindbom (6. kausi) ja Matti Nuutinen (5 kautta) ovat pelanneet kunnioitettavan ammattilaisuran, joista ensimmäisen osalta se saattaa vielä jatkuakin.

Edellä olevasta tarkastelusta on jätetty pois koripallo-oppinsa Yhdysvalloissa saaneet Susijengiveljekset Erik ja Alex Murphy. 

Sudenpolku 1.0

Ensimmäiset koko maajoukkueuransa sudenpolkua kulkeneet ikäluokat ovat 1994-1996 -syntyneet. Kyseisten ikäluokkien osalta lopullista arviota ammattilaisurista on ennenaikaista antaa, ovathan pelaajat vasta lähestymässä koripalloilijan parasta ikää ja useampi pelaaja (Shawn Hopkins, Okko Järvi, Aapeli Alanen) vasta käynnistelee ammattilaisuraansa ulkomailla.

Lisäksi kyseisten ikäluokkien osalta korostuu haaste määritellä ”ammattilaisura ulkomailla”. Missä menee ammattilaisuuden raja? Ovatko kaikki Euroopan pääsarjat laskettavissa tällaisiksi (Shawn Hopkins/Islanti)? Onko Espanjan (Fiifi Aidoo) tai Ranskan (Marius van Andringa) kolmas sarjataso ammattilaissarja? Vai onko sarjatason lisäksi oleellista kuka ja millä ehdoilla sarjassa pelaa? Edellyttääkö ammattilaisuus vähintään ”täyttä kautta” vai riittääkö vähempi (Joonas Lehtoranta/9 ottelua)? 

Mielenkiintoisin tapaus tällä saralla on MaSu-kasvatti Iikka Mäki, joka on merkitty yhdessä Espanjan ACB-liigan ottelussa pöytäkirjaan (ei pelannut), pelannut kaksi ottelua Espanjan kolmannella sarjatasolla ja pelaa parhaillaan kymmenettä kautta (yli 125 ottelua) Espanjan neljännellä sarjatasolla.

Espanjan neljättä sarjatasoa ei tässä tarkastelussa enää ammattilaissarjaksi laskettu, mutta muut edellä mainitut kyllä. En ole täysin vakuuttunut tämän tulkinnan "oikeellisuudesta", mutta näillä mennään.  

Kun ammattilaisuran raja tulkitaan edellä mainitun suopeasti, niin 1994-96 -syntyneistä melkein neljä pelaajaa ikäluokkaa kohden on vähintään debytoinut ammattilaiskentillä. Toistaiseksi neljä sudenpentua on pelannut vähintään kolme kautta ulkomaan ammattilaiskentillä.

 

KUVA 2. ULKOMAILLA AMMATTILAISENA PELANNEIDEN LUKUMÄÄRÄ IKÄLUOKITTAIN: 1994-1996

Komeimman ammattilaisuran on toistaiseksi pelannut Kaarinan Uran kasvatti ja Sudenpennuissa maajoukkueuransa aloittanut Emir Sulejmanovic (23 maaottelua), joka on sittemmin vaihtanut Bosnia-Herzegovinan maajoukkuepaitaan. Sulejmanovic siirtyi jo 16-vuotiaana Sloveniaan ja on luonut ammattilaisuraa etupäässä Espanjassa. Voidaankin perustellusti käydä keskustelua siitä kuinka paljon Sulejmanovic on suomalaisen koripallon kasvatti.

Susijengin käytössä olevista pelaajista toistaiseksi komeimman ammattilaisuran ulkomailla ovat luoneet viidettä kauttaan ulkomailla pelaava Alexander Madsen sekä Tampereen Pyrinnöstä juuri Belgiaan siirtynyt ja kaksi edelliskautta Italian kovatasoisessa liigassa pelannut Topias Palmi.  Neljäs vähintään kolme kautta ammattilaisena pelannut on kolme kautta Turkissa pelannut, mutta koripallouransa sen jälkeen lopettanut Anton Odabasi.

Sudenpolku 2.0

Valuvikojen osalta paranneltua sudenpolkua ovat alusta asti kulkeneet 1997-syntyneet ja nuoremmat pelaajat. Kyseisten ikäluokkien vanhimmat pelaajat ovat vasta 24-vuotiaita, joten ammattilaispelaajien määristä sekä etenkin ammattilaisurien kestoista ja tasosta voi esittää toistaiseksi vain valistuneita arvailuja. Mutta sen uskaltaa jo todeta, että vähintäänkin lupaavalta vaikuttaa.

Lauri Markkasesta on tullut viiden ikäluokan tauon jälkeen taas kansainväliselle huipulle noussut suomalaiskoripalloilija. Lisäksi Elias Valtonen tekee parhaillaan komeaa läpimurtoa Espanjan kivikovassa ACB-liigassa. Edon Maxhuni on puolestaan Markkasen ohella toinen pelaaja, joka pelaa tällä kaudella jo vähintään kolmatta kauttansa ulkomaan ammattilaiskentillä.

Muut ulkomaan ammattilaiskentillä jo debytoineet 1997-2001 -syntyneet Sudenpennut ovat Henri Kantonen (FRA2), Aatu Kivimäki (GER2),  Mikael Jantunen (BEL) sekä yhden ottelun Ranskan pääsarjassa pelannut Luukas Vaara. Lisäksi Munkkiniemen Kisapoikien kasvatti Joona Heinonen (2004) debytoi viime kaudella yhden ottelun verran Espanjan kolmannella sarjatasolla. Edellä mainituista Kantosen sudenpolku on lyhin, sillä hän debytoi maajoukkueessa vasta U20-ikäluokassa. 

KUVA 3. ULKOMAILLA AMMATTILAISENA PELANNEIDEN LUKUMÄÄRÄ IKÄLUOKITTAIN: 1997-2001

 

Näiden nuorempien ikäluokkien osalta ammattilaispelaajien määrät eivät luonnollisesti ole vielä valtavia. Kotimaan Korisliigassa ja Yhdysvaltain NCAA-sarjassa pelaa kuitenkin vähintään toinen ja optimististen arvioiden mukaan ehkä kolmaskin viisikollinen 1997-2001 -syntyneitä, joilla tämän hetken odotusarvo on ulkomaan ammattilaiskentät. Mutta aika näyttää. Näistä ”odotuksista” vähän enemmän blogisarjan tulevissa osissa, joissa aiheina HBA:n ja NCAA:n rooli koripallon pelaajakehityksessä. 

Sudenpolku 3.0

Kuten alussa totesin, niin suomalaista koripallon pelaajapolkua kehitetään aktiivisesti. Tällä hetkellä sudenpolulle astelee pelaajia, joiden kohdalla voidaan puhua jo Sudenpolku 3.0:sta.  

Lisäksi on hyvä ymmärtää, että pelaajakehitysjärjestelmän tulokset ovat kunnolla arvioitavissa vasta vuosien tai vuosikymmenen päästä. Pelaajakehitystä arvioitaessa onkin hyvä muistaa, että nykyinen menestys tai menestymättömyys ei ole tae tulevasta. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tuloksia ja tavoitteiden saavuttamista voisi tarkastella ja varovaisesti arvioida jo ennen kun ns. lopulliset tulokset ovat pöydässä. Tämä blogisarja pyrkiikin osaltaan valottamaan miltä suomalaisen mieskoripallon pelaajakehityksen tila näyttää huippukoripallon näkökulmasta nyt tiedossa olevien asioiden valossa.

Blogisarjan seuraavat osat ilmestyvät seuraavasti:

• Johtaako koripallon pelaajapolku kansainvälisille ammattilaiskentille - osa 2: HBA, 31.12.2021
• Johtaako koripallon pelaajapolku kansainvälisille ammattilaiskentille - osa 3: NCAA, 1.1.2022