Miksi koripallon naisten maajoukkue ei ole aikuisten naisten maajoukkue?

Suomen naisten koripallomaajoukkue aloitti karsintaurakkansa vuoden 2023 EM-kilpailuihin tällä viikolla. Avausottelussa Susiladies hävisi vieraskentällä Liettualle ja tänään joukkue kohtaa Urhea-hallissa Alina Iagupovan tähdittämän Ukrainan. Susiladies ei ole lähtenyt näihin otteluihin ennakkosuosikkina, sillä onhan joukkue valunut Euroopan rankingissa peräti 35. sijalle. Toisaalta jos joukkue aikoisi tosissaan taistella paikasta maanosan 16 parhaan arvokisoissa, niin juuri tämän tasoiset joukkueet (Euroopan rankingin 21. ja 17.) ovat niitä, jotka pitäisi pystyä kaatamaan.

Karsintaotteluiden tuloksia tai niiden takana olleita peliesityksiä enemmän allekirjoittanutta mietityttää kuitenkin se, että miksi naisten maajoukkue ei ole parhaassa iässä olevien kokeneiden naispelaajien joukkue. Kokeneiden pelaajien puute ei ole ainoastaan maajoukkueen ongelma, vaan se tuntuu vaivaavan myös kotimaista pääsarjaa Naisten Korisliigaa. Jostain syistä naiskoripalloilijoiden ura huippukoripallon parissa tuntuu loppuvan usein ennen aikojaan.

Kokemus on valttia koripallossa

Naisten maajoukkueen ikäongelmasta saa hyvän kuvan kun vertaa karsintaikkunassa esiintynyttä maajoukkuetta olympialaisten naisten koripallon kärkijoukkueisiin. Susiladiesin keski-ikä oli tällä viikolla 23 vuotta. Joukkueessa oli yksi yli 30-vuotias pelaaja (Linda-Lotta Lehtoranta). Melkein puolet pelaajista (6) on 16-20 -vuotiaita lahjakkuuksia. Olympiakoripallossa kesällä kultaa voittaneen Yhdysvaltojen joukkueen keski-ikä oli 31 vuotta. Mestarijoukkueessa pelasi kuusi yli 30-vuotiasta ja näistä peräti kolme oli yli 35-vuotiaita. Olympiahopeallaan yllättäneen Japanin runko muodostui kahdeksasta 25-29 -vuotiaasta pelaajasta. Pronssijoukkue Ranskan pelipaidan puki viisi yli 30-vuotiasta. Myös neljänneksi jäänyt tuore Euroopan mestari Serbia nojasi vahvasti kokemukseen, sillä sen joukkueesta peräti yhdeksän oli yli 30-vuotiaita ja joukkueen keski-ikäkin oli 30 vuotta. 

Missä yli 100 maaottelun pelaajat?

Suomen naisten maajoukkue on nuori kun sitä vertaa maailman huippuihin. Nykyinen maajoukkue on myös kokematon kun sitä vertaa naisten maajoukkueen historiaan. Maajoukkueen ainoa yli 50 maaottelua pelannut pelaaja on 73 maaottelun Linda-Lotta Lehtoranta. Naisten puolella ei ole yhtään 1986 tai myöhemmin syntynyttä koripalloilijaa, joka olisi urallaan pelannut yli 100 maaottelua. Lehtorantaa enemmän maaotteluita ovat pelannut maajoukkueuransa mitä ilmeisimmin lopettaneet Vilma Kesänen (85 maaottelua) ja Minna Sten (76 maaottelua).

Vilman, Minnan ja Linda-Lotan maaottelumäärät ovat kunnioitettavia lukuja. Mutta kun näitä vertaa Suomen kaikkien aikojen naiskoripalloilija Lea Hakalan 252 maaotteluun niin voidaan todeta, että parhaiden nykypelaajien maajoukkueurat jäävät valitettavan lyhyiksi. Siltä varalta, että joku pitää Lea Hakalaan vertaamista kohtuuttomana, voidaan vertailukohdaksi nostaa muutamaa vuosiluokkaa nuorempia maajoukkuelegendoja: Taru Tuukkanen 165 maaottelua, Reetta Piipari 112 maaottelua, Heta Korpivaara 112 maaottelua ja Tiina Sten 102 maaottelua.

Naiskoripalloilijoiden maajoukkueurat jäävät lyhyeksi myös, jos niitä vertaa miehiin. 1986- ja myöhemmin syntyneistä neljä susijengiläistä on pelannut yli 100 maaottelua ja kahdeksan yli 50 maaottelua. Tällä rintamalla maaottelumäärät jatkanevat vielä kasvamistaan. Tällä hetkellä Mikko Koivisto on pelannut 148 maaottelua, Petteri Koponen 139 ottelua ja Sasu Salin 109 ottelua.

Missä yli 25-vuotiaat huippukoripalloilijat?

Maailmalla naisten huippukoripalloa dominoivat 25-35 -vuotiaat pelaajat. Suomen naisten maajoukkueessa on vuosien saatossa pelannut 30 pelaajaa, jotka ovat tällä hetkellä tuossa ”parhaassa iässä”. Näistä pelaajista 63 prosenttia (19 pelaajaa) ei enää pelaa huippukoripalloa. Huippu-uraansa jatkavista seitsemän pelaa ammattilaisena ulkomailla ja neljä Naisten Koripalloliigassa. Näistä pelaajista kuusi esiintyi tämän viikon aikana Susiladies-paidassa. 

Naisten Korisliigassa on alkukauden aikana pelannut vain 15 yli 25-vuotiasta suomalaispelaajaa. Heidän joukossaan Taru Tuukkanen on erinomainen ja ilahduttava poikkeus liian usein liian lyhyiksi jäävissä uriksi huippukoripallon parissa.

Miksi suomalaiset naiskoripalloilijat lopettavat huippukoripallon näin aikaisin? Miksi kaikki parhaat aikuispelaajat eivät pelaa maajoukkueessa?

Aikuisten vai nuorten naisten maajoukkue?

Naisten maajoukkueessa on esiintynyt toistaiseksi 59 pelaajaa, jotka ovat syntyneet 1986 tai myöhemmin. Naisten maajoukkueurien lyhyyttä ja pelaajien vaihtuvuutta kuvaa osaltaan se, että Susijengissä on esiintynyt 46 kyseisten ikäluokkien pelaajaa.

Tällä hetkellä 25-35 -vuoden iässä olevista ikäluokista naisten maajoukkueeseen on yltänyt keskimäärin 2,7 pelaajaa ikäluokkaa kohden. 20-24 -vuotiaiden osalta maajoukkueessa on debytoinut peräti 4.6 pelaajaa per ikäluokka. Alle 20-vuotiaita on naisten maajoukkueessa debytoinut jo kuusi pelaaja. Heistä kolme esiintyi maajoukkueessa tämän viikon karsintaikkunassa. Vertailukohdaksi voidaan todeta, että miesten maajoukkueessa on alle 20-vuotiaista pelaajista esiintynyt vain 2002-syntynyt ja yhden harjoitusmaaottelun pelannut Max Besselink. 

Nuorten pelaajien aiempaa suurempi nouseminen naisten maajoukkueeseen näyttää ajoittuvan 1997-syntyneiden ikäluokkaan. Kyseinen ikäluokka on myös ensimmäinen ikäluokka jonka pelaajia keskitettiin Koripalloliiton kruununjalokiveen ja huippupelaajahautomoon HBA-Märskyyn. HBA:n pelaajat ovat myös varsin hyvin edustettuna naisten maajoukkueessa debytoineissa pelaajissa, sillä 72 % maajoukkueeseen nousseista pelaajista on Märskyn kasvatteja (98- ja myöhemmin syntyneiden osalta 80 %).

Sitä tilastot eivät kerro, että mistä maajoukkueen nuorentuminen johtuu. Valjastettiinko naisten maajoukkue jossain vaiheessa tukemaan pelaajakehitystä ja ruvettiinko valinnoissa suosimaan nuorempia pelaajia? Vai lopettiko niin suuri määrä kokeneempia maajoukkuepelaajia samanaikaisesti, että nuorennusleikkaus oli välttämätön?

Mielenkiintoista olisi kuulla näkemyksiä myös siitä, että miksei meillä ole enää noussut uusia yli 100 maaottelun pelaajia. Tai miksi kaikki Euroopan ammattilaiskentillä pelaavat kärkipelaajamme eivät pukeudu aina terveenä olleessaan maajoukkuepaitaan.  

Edessä parempi tulevaisuus?

Nuorista joukkueista puhuttaessa nostetaan usein esiin valoisa tai ainakin parempi tulevaisuus. Välillä tälle puheelle on katetta. Aika usein ei. Onko toiveikkuudelle katetta naisten koripallomaajoukkueen osalta?

Optimistit huomauttavat, että suomalaisia naiskoripalloilijoita pelaa kansainvälisillä kentillä enemmän kuin koskaan. Neljätoista ammattilaisena Euroopassa pelaavaa ja kolmetoista Yhdysvaltalaisen yliopiskoripallon korkeimmalla tasolla (NCAA I) pelaavaa pelaajaa kuulostaa kieltämättä vähintään lupaavalta. Lisäksi Awak Kuierista on kasvamassa Lea Hakalan ja Taru Tuukkasen koristossut täyttävä ja kenties jopa ylittävä kansainvälisen tason tähtipelaaja.

Myös tyttöjen maajoukkueet olivat ennen koronataukoa hyvässä nosteessa nousten jokaisessa ikäluokassa parhaaseen A-kategoriaan. Lisäksi osa koripallopiireistä vannoo uudenkarhean Urhea-hallin ja -kampuksen erinomaisten olosuhteiden ja HBA-Märskyn valmennuksen nimiin. Uusista lahjakkuuksista uskotaan hiottavan aiempaa kirkkaampia timantteja.

Suomalaisessa tyttö- ja naiskoripallossa on kieltämättä joitakin lupaavia aihioita. Naisten maajoukkueen nouseminen arvokisatasolle vaatisi kuitenkin sitä, että maamme parhaat naispelaajat jatkaisivat huippu-urheilu-uraansa 30 ikävuoden molemmille puolille. Maajoukkueen rungon tulisi jatkossa koostua menestysmaiden tavoin yli 23-vuotiasta ammattilaispelaajista, joita täydennetään korkeintaan yhdellä-kahdella lahjakkaimmalla lukiotytöllä. Jos parhaiden pelaajien pelaajapolku vie jatkossakin HBA:n jälkeen NCAA-koripallon pariin, niin 20-23 -vuotiaiden varaan maajoukkueen nousua ei voida juurikaan rakentaa. 

Mutta onko suomalaisessa naiskoripallossa nähtävillä tällaista muutosta? Onko viitteitä siitä, että yliopistokoripallon parista palaavat pelaajat panostavat jatkossa aiempaa paremmalla prosentilla ja pidempää koripalloammattilaisuuteen? Onko merkkejä siitä, että Naisten Korisliigassa tehtäisiin jatkossa entistä enemmän pitkiä kaksoisuria harjoittelemalla ja kilpailemalla ammattimaisesti, mutta suorittamalla samalla yliopistotutkintoa tai muuta koulutusta peliuran jälkeistä aikaa pohjustaen?

Ja jos näitä merkkejä ei vielä ole, niin oleellisin kysymys loppuun. Minkä asioiden pitäisi muuttua, että tämä haavekuva olisi jatkossa mahdollista?