Lopettavatko lapset ja nuoret liikuntaharrastuksen korkeiden kustannusten takia?
Suomalaisessa urheilu- ja liikuntakeskustelussa ovat viime aikoina korostuneet liikkumattomuus, harrastusten kustannukset sekä junioritoiminnan liika kilpailullisuus. Kaksi jälkimmäistä on monessa puheenvuorossa koettu olevan keskeisiä syitä ensimmäiseen. Yleinen totuus tuntuu olevan, että liikuntaharrastusten korkeiksi karanneet kustannukset ovat merkittävä syy siihen, että lapset ja nuoret lopettavat harrastuksen.
Yksi tuoreimmista ulostuloista asian tiimoilta oli Suomen Urheiluliiton
puheenjohtaja Riikka Pakarisen haastattelu Helsingin Sanomissa
(30.5.2023). Pakarinen toteaa haastattelussaan ”Nähdään hälyttäviä asioita, kun
lapset ja nuoret eivät liiku. Moni lapsi on pudonnut harrastuksista kalliiden
kustannusten takia. Siksi valtion pitäisi tukea entistä enemmän seuratyötä.”
Onko harrastusten korkeat kustannukset niin yleinen ja
merkittävä syy harrastusten lopettamiselle kuin käytävässä keskustelussa annetaan
ymmärtää? Mitä asiasta kertovat lasten ja nuorten harrastamisesta tehdyt
tuoreet tutkimukset?
LIITU: Kyllästyminen lajiin ja innostavuuden puute lopettamisen syinä
Maaliskuussa 2023 julkaistiin Lastenja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus, joka on
kansallinen 7–15-vuotiaiden liikkumista ja liikuntakäyttäytymistä laajasti
kartoittava seurantatutkimus.
LIITU-tutkimuksessa kartoitetaan mm. lasten ja nuorten osallistumista
urheiluseuratoimintaan. Tutkimuksen mukaan urheiluseuratoimintaan osallistuu 58
prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ja nuorista. Yleisintä seuratoimintaan
osallistuminen oli 11-vuotiaiden joukossa (69 %) ja suhteellisesti vähäisintä
15-vuotiailla (42 %).
LIITU-tutkimus selvitti myös urheiluseuraharrastuksen
lopettamisen syitä. Urheiluseuraharrastuksen
oli tutkimuksen mukaan lopettanut noin joka neljäs lapsi tai nuori (28 %). Yhdeksänvuotiailla
tärkein syy harrastuksen lopettamiselle oli kyllästyminen lajiin. Tämä oli tärkein
syy lopettamiselle peräti 44 prosentilla seuraharrastuksen lopettaneilla. Kyllästymisen
jälkeen yleisimmät syyt lopettamiselle olivat halu harrastaa jotain muuta
urheilulajia (17 %) ja ryhmän/joukkueen toiminnan loppuminen (14 %). Tutkijat
olivat ilmeisesti tehneet oletuksen, että harrastuksen korkea hinta ei nouse
vielä 9-vuotiaiden osalta tärkeimmäksi lopettamisen syyksi, sillä sitä ei tarjottu
kuuden vaihtoehtona olleen lopettamissyyn joukossa.
11–15-vuotiailta urheiluseuratoiminnan lopettaneilta pyydettiin
LIITU-tutkimuksessa valitsemaan korkeintaan kolme tärkeintä syytä, miksi he
päättivät lopettaa liikuntaharrastuksen urheiluseurassa. Urheiluseuraharrastuksen
lopettamisen kolme tärkeintä syytä 11–15-vuotiailla olivat se, ettei
harrastaminen ollut tarpeeksi innostavaa, oli kyllästynyt lajiin tai ei viihtynyt
joukkueessa tai harjoitusryhmässä. Tältä osin tulokset olivat yhteneväiset
aiempien vuosien tutkimuksiin. Kahdeksantoista tarjotun syyn joukossa toisena
vaihtoehtona listassa ollut ”Harrastus oli liian kallis” ei noussut 11–15-vuotialla
kolmen yleisimmän lopettamissyyn joukkoon.
Vapaa-aikatutkimus: harrastus vei liikaa aikaa tai kaveritkin lopettavat
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus käsittelee 7–29
-vuotiaiden vapaa-aikaa painottuen mediaan, harrastamiseen ja liikuntaan. Tutkimuksessa
selvitettiin mm. mieluisinta, eniten aikaa vievää ja lopetettua harrastamista. Tutkimusraportti
julkaistiin toukokuun lopulla.
Tutkimuksessa kysyttiin kaikilta ohjatun harrastamisen
lopettamisesta kertoneilta lapsilta ja nuorilta sekä alle 15-vuotiaiden
haastateltujen vanhemmilta valmiiden vastausvaihtoehtojen merkittävyyttä harrastuksen
lopettamisessa.
7–14 -vuotiaiden vanhemmilta kysyttäessä yleisimmät hyvin merkittävät syyt ohjatun harrastuksen lopettamiselle olivat kavereiden lopettaminen (12 %), harrastus vei liikaa aikaa (11 %) sekä harrastustoiminnan loppuminen (10 %). Kun tarkastelua laajennetaan myös jonkin verran merkittäviin syihin, niin lopettamisen syinä korostuivat, että harrastus vei liikaa aikaa (31 %) , se oli liian tavoitteellista (29 %) ja se, että kaveritkin lopettivat harrastamisen (24 %).
Lähde: Vaihteleva vapaa-aika: Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2022 |
7–14 -vuotiaiden ohjatun harrastuksen lopettaneiden lasten vanhemmista kuusi prosenttia vastasi harrastuksen liian kalleuden olleen hyvin merkittävä syy lopettamiselle. Jonkin verran merkittäväksi syyksi kalleuden mainitsi yhdeksän prosenttia lopettaneiden lasten vanhemmista. 85 prosentilla lopettaneista harrastuksen kalleudella ei ollut merkitystä lopettamiseen.
7–14-vuotiailta itseltään mieluisan ohjatun harrastuksen
lopettamisen syitä kysyttiin avokysymyksellä. Heitä pyydettiin luettelemaan
kaikki mieleen tulevat lopettamiseen vaikuttaneet syyt. Monissa vastauksissa
tuotiin esiin kyllästyminen, kiinnostuksen tai motivaation väheneminen taikka
tylsistyminen. Tutkijat luokittelivat 29 prosenttia vastauksista kuuluvaksi
tähän luokkaan. Vain kaksi prosenttia lopettaneista lapsista tunnisti
harrastuksen liian kalleuden syyksi lopettamiselle.
15–29-vuotiaiden osalta ohjatun harrastuksen lopettamisen syynä
korostuu se, että harrastus vie liikaa aikaa. Se on hyvin merkittävä syy lopettamiselle
19 prosentille vastannaista ja jonkin verran vaikuttava syy peräti 35 prosentille
vastanneista. Muut hyvin merkittävät syyt lopettamiselle vaihtuvat ikäryhmittäin.
15–19-vuotialla korostuu aikaa vievyyden lisäksi kavereiden lopettaminen ja
harrastuksen liika tavoitteellisuus. 20–24-vuotialla aikaa vietyyden rinnalla
korostuvat terveydelliset syyt sekä muutto toiselle paikkakunnalle ja se, että
harrastuspaikka on kaukana tai sinne liikkuminen on hankalaa. Näistä kaksi
viimeistä syytä korostuvat vielä enemmän 25–29-vuotiaiden kohdalla.
Lähde: Vaihteleva vapaa-aika: Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2022 |
Tutkimusraportissa korostetaan kavereiden harrastuksesta pois
jättäytymisen vaikutusta lasten ja nuorten omaan lopettamispäätökseen. Suurimmillaan
tämän vaikutus on 15–19-vuotiaiden kohdalla. Useammin kavereiden merkityksestä raportoivat
ne, jotka olivat lopettaneet jonkin joukkueurheiluharrastuksen. Peräti puolet
joukkueurheiluharrastuksen lopettaneesta piti tätä merkittävänä syynä. Toisin
sanoen kaverisuhteet ovat etenkin joukkueurheilussa merkittävä motiivi harrastamiselle ja sen jatkumiselle.
Viisi prosenttia mieluisan harrastuksen lopettaneista 15–19-vuotiaista
vastasi, harrastuksen liian kalleuden olleen hyvin merkittävä syy lopettamiselle.
15–29-vuotiasta harrastuksen kalleus oli merkittävä syy yhdeksälle prosentille
ja jonkin verran merkittävä syy 15 prosentille mieluisan harrastuksen lopettaneista.
Tältä osin harrastuksen hinta nousee merkittävämmäksi syyksi lopettamiselle iän
lisääntyessä ja nuorten itsenäistyessä.
Yleisemmin harrastuksen kalleus nousi lopettamisen syyksi
niillä, joiden harrastus lukeutuu liikunta tai urheilu -luokkaan. Tässä
luokassa harrastuksen kalleus oli hyvin merkittävä syy 14 prosentille ja jonkin
verran merkittävä syy 19 prosentille lopettaneista. Liikunta- ja urheilu
-luokkaa kuuluvista harrastuksista etenkin ratsastuksen koettiin olevan
kustannuksiltaan korkea. Ratsastusharrastuksen lopettaneista puolet koki sen
kustannukset hyvin merkittäväksi syyksi lopettamisessa, ja jonkin verran
merkittävänä sitä piti viidesosa.
Harrastuksen
kalleus ei nouse yhtä merkittäväksi syyksi joukkueurheiluharrastuksen
lopettaneiden osalta. Heistä vain kolme prosenttia piti harrastuksen kalleutta
merkittävänä syynä ja 11 prosenttia jonkin verran merkittävänä syynä lopettamiselle.
Vertailun vuoksi todettakoon, että ohjatun kulttuuri-/taideharrastuksen
lopettaneista 7 % piti kalleutta hyvin merkittävänä ja 15 prosenttia jonkin
verran merkittävänä syynä lopettamiselle.
Lopettaako moni lapsi ja nuori harrastuksen kalleuden takia?
Tuoreet tutkimustulokset eivät tue usein esitettyä väitettä,
että moni lapsi on pudonnut harrastuksista kalliiden kustannusten takia.
Harrastusten kalleus on pääasiallinen (tärkein, hyvin merkittävä) syy ohjatun harrastuksen
lopettamiselle vain melko pienelle osalle (noin viidelle prosentille) mieluisan
harrastuksen lopettaneista 7–19-vuotiaista lapsista ja nuorista. Vaikka osuus
ei ole iso, niin yksilötasolla jokainen harrastuksen kalleuden takia tapahtunut
mieluisan harrastuksen lopettaminen on luonnollisesti erittäin ikävä asia.
Tutkimustulosten perusteella harrastusten kalleudella on
kuitenkin useammalle lopettamista pohtivalle jonkinlainen merkitys
lopettamispäätöksen synnyssä. Viidelletoista prosentille lopettaneista 7–14-vuotiasta
kalleudella oli vähintään jonkinlainen merkitys lopettamiselle. Vastaavasti 15–29-vuotiasta
joukkueurheilun lopettaneista noin 14 prosentille harrastuksen kalleus nousi
vähintään jonkinlaiseen merkitykseen lopettamisessa. Sen sijaan muiden liikunta-
ja urheiluharrastusten osalta tämä osuus nousee peräti kolmannekseen. Tämä
tutkimustulos ei vastaa viimeaikaista julkista keskustelua, jossa joukkuelajit
on nostettu vahvasti tikunnokkaan harrastusten kustannuskeskusteluissa.
Petri Paju toteaa Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen
harrastamisen kustannuksia käsittelevässä artikkelissaan: ” Kaikkia
harrastuksia ei ole hinnoiteltu perheiden ulottumattomiin, mutta jotkin harrastukset
ovat todella kalliita ja siten liian hintavia osalle perheistä. Joidenkin
harrastusten hinnat puolestaan ovat liian korkeita lähes kaikille”. Puro korostaakin,
että liikunta voi olla joko edullista tai kallista. Hän toteaa, että
liikkuminen itsessään ei niinkään maksa, mutta kilpailu lisää usein kustannuksia paljonkin.
Mielestäni tänä keväänä julkaistuista tutkimuksista voidaan vetää johtopäätös, että harrastusten kustannukset eivät ole ainakaan toistaiseksi aiheuttaneet monen lapsen ja nuoren ohjatun harrastuksen loppumista. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa peräti 70 prosenttia joukkueurheilun tai liikunnan/urheilun mieluisammaksi harrastuksekseen ilmoittanut oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä harrastukseensa kohdistuvan väitteen ”se on edullista” kanssa. Tämän vastapainona on kuitenkin olemassa joukko lapsia ja nuoria, joille harrastuksen kustannukset ovat olleet omalta osaltaan edistämässä harrastuksen lopettamispäätöksen syntymistä.
Harrastamisen kustannuksista tulee keskustella ja sen syitä ja vaikutuksia tutkia
Vaikka tutkimustulokset kertovatkin, että harrastusten
kustannukset eivät ole ainakaan vielä nousseet merkittäväksi drop out -ilmiötä
kasvattavaksi tai ohjatun harrastamisen aloittamista rajoittavaksi tekijäksi,
niin se ei tarkoita, että huoli ja keskustelu liikuntaharrastusten kustannuksista
olisi turhaa.
Seuratoimintaan on perinteisesti liitetty ajatus paitsi sen
kasvattavasta myös eriarvoisuutta vähentävästä vaikutuksesta. Mikäli pidämme
tärkeänä, että urheilulla ja liikunnalla on jatkossakin eriarvoisuutta vähentävä,
eikä sitä mahdollisesti jopa lisäävä vaikutus, niin harrastusten kustannuksiin
on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota. Tätä tukee myös Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa
tehty havainto siitä, että ulkomaalaistaustaiset raportoivat suomalaistaustaisia
selvästi useammin harrastusten kalleudesta ja, että maahan muuttaneille harrastusten
hinta on jo nyt korostetusti este osallistua harrastuksiin.
Petri Paju toteaa artikkelissaan, eri tutkimustuloksiin viitaten ja harrastajien perheiden tulotietoihin perustuen, että seuratoiminta on keskiluokkaistunut jo melko pitkälle.
Olen itse ajatellut, että harrastusten kustannusten
nousu aiheuttaa seuratoiminnan keskiluokkaistumista ja jatkossa mahdollisesti
jopa yhä useamman lajin muuttumisen vain varakkaiden perheiden lajiksi. Voisiko
syy-seuraussuhde olla kuitenkin toisin päin?
Onko liikuntaharrastusten kustannusten (mahdollinen) nousu
itseasiassa seurausta siitä, että lasten ja nuorten seuratoimintaan
osallistuvien hyvin toimeentulevien perheiden odotukset, toiveet ja vaatimukset
edellyttävät seuroja ja muita palveluntarjoajia reagoimaan tavalla, josta
seuraa kustannusten nousu? Onko harrastusten kustannusten hinnat suoraa
seurausta toimintaan osallistuvien perheiden suuren enemmistön tarpeisiin
vastaamisesta?
Niin tai näin – keskustelu harrastusten kustannuksista on
tärkeää. Toivottavasti tätä keskustelua käydään kuitenkin enemmän tietopohjaisesti
ja vähemmän mielikuvien perusteella. Ja toivottavasti tutkijayhteisö tarjoaa
meille tästä aiheesta jatkossa yhä enemmän relevanttia tutkimustietoa ja dataa.
Kommentit
Lähetä kommentti